Ylikuormittuvatko sairaalat omikronista?
Viimeistään omikronin tultua valtavariantiksi koronaviruksen leviäminen on ollut niin laajaa ja nopeaa, että on käynyt täysin selväksi, että yksilöön tai ihmisryhmiin kohdistettavilla toimenpiteillä ei viruksen leviämistä voida estää. Näin ollen, kaikki rajoitustoimenpiteetvoivat ainoastaan viivyttää hetkeä, jolloin kansalainen keskimäärin altistuu virukselle. Rajoitustoimenpiteitä perustellaan tällä hetkellä lähinnä sairaaloiden kantokyvyllä.
Vaikka omikron on selvästi herkemmin tarttuva, on sen osoitettu olevan itsessään lievempi kuin aiemmat variantit. Suurin osa positiivisen testituloksen saaneista ihmisistä on ollut oireettomia tai vähäoireisia. Vaikuttaa siltä, että omikronin kuolleisuus on alle 10 % verrattuna aikaisempaan Delta-varianttiin.1[i] Tämä tarkoittaa, että tällä hetkellä koronataudin vakavuus mitattuna kuolleisuudessa on enintään kausi-influenssan tasoa.2
THL:n mukaan 21.1.2022 erikoissairaanhoidossa hoidettiin 280 potilasta, joista 62 potilasta hoidettiin tehohoito-osastoilla. Perusterveydenhuollon osastoilla hoidettiin samana päivänä 323 potilasta. Yhteensä potilaita oli siis 603. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomessa arvioidaan normaalioloissa olevan noin 300 tehohoitopaikkaa sekä lisäksi noin 200 tehostetun valvonnan hoitopaikkaa. Vuonna 2019 erikoissairaanhoidon vuodepaikkoja arvioitiin olevan noin 18 100 ja perusterveydenhuollon osastoilla vuodepaikkoja oli 6 500.3 Sairaalaosastojen kokonaiskapasiteetista koronapotilaat veivät siis tammikuun lopussa noin 2,5 %.
Tartuntahetkestä sairaalahoidon tarpeen alkuun kestää tyypillisesti 7–10 päivää. Ajanjaksolla 3.1.-16.1.2022 todettiin Suomessa 113 693 koronavirustapausta.4 Todellinen tartuntamäärä on todennäköisesti moninkertainen rajallisesta testauskapasiteetista johtuen. Näiden lukujen valossa voidaan todeta, että massiivinen terveydenhuollon ylikuormitustilanne on epätodennäköinen ja vaatisi, että yli 20 % väestöstä sairastuisi samanaikaisesti.
Tehohoidon tilapäistä ylikuormittumista ei voida täysin sulkea pois, mutta siinäkin tapauksessa ylikuormitus tulee olemaan varsin lyhytkestoinen. Ylikuormitusta voidaan lisäksi lievittää mm. luopumalla väliaikaisesti koronapotilaiden eristämisvaatimuksesta, joka puolittaa potilaan vaatiman hoitokapasiteetin. Hypoteettisessa ylikuormitustilanteessa suboptimaalisesti hoidettujen potilaiden lukumäärä olisi kuitenkin suhteellisen pieni ja merkitys kansanterveydelle olisi lähes mitätön.